Luonto ja sen monimuotoisuus tarjoavat ihmisille paljon erilaisia hyötyjä, kuten taloudellisia ja terveydellisiä hyötyjä. Tällä sivulla kerrotaan lisää luonnon monimuotoisuuden hyvinvointi- ja taloushyödyistä.
Luonnon monimuotoisuuden taloudelliset ja terveydelliset hyödyt.
Luonto, hyvinvointimme perusta
Luonto on elintärkeä ihmisten, yhteiskunnan ja yritysten hyvinvoinnille ja selviytymiselle. Luonnon monimuotoisuus (biodiversiteetti) kuvaa elollisen luonnon monimuotoisuutta; lajien, ekosysteemien ja lajien sisäisen perimän kirjoa. Monimuotoisuus mahdollistaa ekosysteemien toiminnan, joustavuuden ja elintärkeiden palveluiden, kuten veden puhdistuksen ja ilmaston säätelyn, tuottamisen.
Kansainvälisen luontopaneelin (IPBES) vuoden 2019 arvion mukaan luonnon monimuotoisuus köyhtyy ennennäkemättömällä ja kiihtyvällä vauhdilla eri puolilla maailmaa. Köyhtyminen johtuu ihmiskunnan kestämättömästä toiminnasta ja kulutuksesta: maankäytön aiheuttamasta elinympäristöjen tuhoutumisesta ja heikkenemisestä sekä luonnonvarojen ylikulutuksesta, jota väestönkasvu vielä osaltaan pahentaa. Elämme kuudetta lajien joukkosukupuuton aaltoa – ensimmäistä, jonka ihmisen toiminta aiheuttaa (IPBES 2019).
Globaalisti merkittävimmät luontokatoa edistävät tekijät eli luontokadon ajurit ovat maankäyttö, ilmastonmuutos, lajien suora hyödyntäminen, vieraslajien leviäminen ja saastuminen. Maankäytön muutokset, kuten metsien hakkuu ja kaupunkien laajeneminen, tuhoavat elinympäristöjä ja vähentävät lajien elintilaa. Ilmastonmuutos aiheuttaa elinympäristöjen muutoksia, jotka voivat olla haitallisia monille lajeille. Lajien suora hyödyntäminen, kuten metsästys ja kalastus, voi johtaa lajien ylikäyttöön ja sukupuuttoon. Vieraslajit voivat syrjäyttää alkuperäisiä lajeja ja muuttaa ekosysteemien tasapainoa. Saastuminen, kuten kemikaalien ja muovien leviäminen ympäristöön, voi vahingoittaa eliöitä ja heikentää ekosysteemien toimintaa. Ajureiden yhteisvaikutukset ovat merkittäviä. Luontokadon pysäyttäminen edellyttää tehokkaita toimenpiteitä.
Maankäyttö, ilmastonmuutos, lajien suora hyödyntäminen, vieraslajit ja saastuminen ovat merkittävimpiä luontokatoa edistäviä tekijöitä. Nämä ajurit tuhoavat elinympäristöjä, vähentävät lajien elintilaa ja heikentävät ekosysteemien toimintaa.
Luonnon elinvoimaisuuden ja monimuotoisuuden säilyminen kaupungissa on tärkeää sen asukkaille esimerkiksi hyvinvoinnin ja terveyden ja viihtyisyyden näkökulmasta. Maapallon mittakaavassa on laskettu, että kaupungeissa asuvat ihmiset kuluttavat 75 prosenttia luonnonvaroista ja aiheuttavat 75 prosenttia ilmastopäästöistä (World Economic Forum 2022, 2024). Suomen ja maailman ihmisistä suurin osa asuu kaupungeissa.
Kaupungeilla on luontokadon pysäyttämisessä merkittävä rooli, sillä niillä on päävastuu omistamiensa maa- ja vesialueiden luonnossa tapahtuvista muutoksista. Monimuotoisuuden köyhtyminen heikentää myös kaupunkiluonnon sopeutumiskykyä ja resilienssiä eli kykyä palautua yllättävistä häiriöistä. On riski, että kaupunkiekosysteemien toiminnassa tapahtuisi äkillisiä ja palautumattomia muutoksia, joiden seuraukset sekä kaupunkiluonnolle että kaupunkilaisille olisivat vakavat ja ennalta-arvaamattomat.
Luonnon monimuotoisuuden ehtyminen on vakava uhka kaupunkilaisten terveydelle ja hyvinvoinnille sekä kaupunkien taloudelliselle vakaudelle. Tampereen kaupunki on tunnistanut vastuunsa luontokadosta myös globaalisti. Kaupunkiorganisaatio vaikuttaa globaaliin luontokatoon välillisesti esimerkiksi ruoan ja rakennusmateriaalien hankinnoilla.
Tampereen kaupungin vaikutus luontoon paikallisesti ja globaalisti.
Ilmastonmuutos uhkaa luonnon monimuotoisuutta: se muuttaa lajien elinolosuhteita, pakottaa niitä siirtymään uusille alueille ja vaikeuttaa sopeutumista. Erityisesti pohjoiset lajit ja yksipuoliset ekosysteemit ovat haavoittuvia. Monimuotoinen luonto tarjoaa lajeille enemmän mahdollisuuksia sopeutua muuttuviin oloihin ja siirtyä toisiin elinympäristöihin.
Luontokadon pysäyttämisellä ja ilmastonmuutokseen sopeutumisella on toisiaan tukevia vaikutuksia, jotka voivat tuoda mukanaan muita hyötyjä, kuten parantuneen ilmanlaadun ja lisääntyneen vihreän infrastruktuurin. Ilmastonmuutoksen ennakoidaan kiihdyttävän luontokatoa, ja toisaalta monimuotoisuuden hupeneminen voi kiihdyttää ilmastonmuutosta, jos esimerkiksi luonnon kyky sitoa ja varastoida hiiltä heikkenee. Osa ilmastonmuutosta hillitsevistä toimista on myös luonnon monimuotoisuuden kannalta hyödyllisiä, mutta luontokadon pysäyttämiseksi tarvitaan lisäksi erillisiä toimenpiteitä.
Kasvavissa kaupungeissa rakentaminen uhkaa biodiversiteettiä pirstomalla, heikentämällä ja hävittämällä elinympäristöjä. Hyvällä kaupunkisuunnittelulla ja luontopohjaisilla ratkaisuilla voidaan lisätä monimuotoisuutta ja siten luoda elinympäristöjä sekä ihmisille että luonnolle.
Siniviheryhteyksien vahvistaminen ja erilaisten elinympäristöjen välisten yhteyksien parantaminen on keskeistä. Monimuotoinen kaupunkiluonto tukee tulevaisuuden kestävän kaupungin kehittymistä ja pienentää esimerkiksi helteiden ja tulvien vaikutuksia kasvattaen niin luonnon kuin kaupunkilaistenkin resilienssiä. Tampereella järvet ja vedet ovat virkistyspaikkoja ja liikennöintiväyliä, mutta myös juomaveden ja kaukokylmän lähteitä. Helteillä järvet viilentävät ja tarjoavat mahdollisuuden uida.
Luonnon monimuotoisuus ja kaupungin siniviherverkosto vaikuttavat voimakkaasti helleaaltoihin ja kaupunkien lämpötilaan. Runsas kasvillisuus laskee lämpötilaa lisäämällä haihduntaa, varjostamalla ja vähentämällä auringonvalon sitoutumista. Korkeat lämpötilat lisäävät terveysongelmia, saavat ihmiset voimaan huonosti ja lisäävät terveydenhuollon kustannuksia. Helteillä tarvittava viilennys myös kuluttaa energiaa ja lisää kustannuksia. Luonnon monimuotoisuuden säilyminen on elinehto sille, että luonnonympäristömme kykenee sopeutumaan ilmastonmuutoksen tuomiin muutoksiin.
Luontokato uhkaa taloutemme perustaa - Luontopääoman vaalimisen tulee olla osa kaupungin taloutta
Ihmiskunnan elämä ja hyvinvointi riippuu luonnon monimuotoisuudesta – siihen perustuvat biologiset rakenteet ja prosessit, jotka tuottavat ihmisille tärkeitä ekosysteemipalveluita. Ekosysteemipalveluilla tarkoitetaan kaikkia niitä aineettomia ja aineellisia hyötyjä, joita ihmiset saavat luonnosta, kuten puhdas ilma ja vesi, hedelmällinen maaperä, ravinto, tulvien hallinta ja virkistysmahdollisuudet. Osa ekosysteemipalveluista on ihmisille elintärkeitä ja toiset lisäävät hyvinvointiamme tuomalla esimerkiksi taloudellista hyötyä. Luonnon ja sen monimuotoisuuden voi ajatella olevan pääomaa, jota ilman taloutemme ei pyöri (Pirkanmaan liitto 2015).
Biodiversiteetti vaikuttaa myös arjessa sekä suoraan että välillisesti fyysiseen, psyykkiseen ja sosiaaliseen hyvinvointiin. Esimerkiksi ihmisen immuunipuolustuksen kehittyminen ja ylläpito vaatii jatkuvaa altistusta monimuotoiselle ympäristön mikrobistolle, kuten maaperän mikrobeille. Luonnossa oleminen on monella tapaa hyväksi ihmisten mielenterveydelle. Luontokosketus lievittää stressiä, rentouttaa, kohentaa mielialaa ja lisää psyykkisiä voimavaroja. Luonnon tarjoamat terveyshyödyt vähentävät terveydenhuollon kustannuksia. Esimerkiksi Kintulammin luonnonsuojelualueen terveys- ja hyvinvointivaikutusten laskennalliseksi arvoksi on arvioitu 3,8 miljoonaa euroa vuodessa.
Luonto on monin tavoin arvokasta varallisuutta, pääomaa. Kestävällä ja vastuullisella luontopääoman hoidolla varmistamme, että se tuottaa myös jatkossa hyötyjä ekosysteemipalveluiden muodossa. Mitä paremmin pidämme huolta luontopääomastamme, sitä enemmän se pystyy tuottamaan ekosysteemipalveluita.
Myös luonnon ennallistaminen eli ihmisen toiminnan seurauksena muuttuneen ympäristön palauttaminen luonnontilaiseksi tai luonnontilaisen kaltaiseksi on usein taloudellisesti kannattavaa. Esimerkiksi kansainvälisessä TEEB-hankkeessa (The Economics of Ecosystems & Biodiversity) tehdyn arvion mukaan jokaista ennallistamiseen sijoitettua dollaria kohden 3–75 dollaria palautuu takaisin ekosysteemipalveluina (TEEB 2009).
Ennallistaminen on kuitenkin usein hidasta, teknisesti haastavaa ja kallista, joten luontokadon ehkäisy tulee yhteiskunnille huomattavasti edullisemmaksi kuin vahinkojen korjaaminen jälkikäteen. Aina ennallistaminen ei edes ole mahdollista – mitkään ennallistamistoimet eivät tuo sukupuuttoon kuolleita lajeja takaisin.
Luontotyön kustannukset ja taloudelliset hyödyt
LUMO-ohjelman toimenpiteiden kustannukset ovat luontopääomaan sijoittamista, joka parantaa luonnon ja sen monimuotoisuuden tilaa. Arvioitavissa olevien toimenpiteiden osalta LUMO-ohjelman toimenpiteiden investoinnit ovat yhteensä 14,8 miljoonaa euroa ja toimintamenot 9,4 miljoonaa euroa aikavälillä 2026– 2030.Lisäksi toimenpiteiden toteuttamisen lisärahoitustarpeeksi on arvioitu 6,6 miljoonaa euroa aikavälillä 2026–2030.Tämä antaa suuntaa luontotyön kustannuksista, mutta lukua ei kuitenkaan tule pitää LUMO-ohjelman hintalappuna. Merkittävimpiä kustannuksia liittyy esimerkiksi luontopohjaisiin hulevesiratkaisuihin, kaupunkiniittyjen lisäämiseen, luonnonsuojelualueiden käyttöpaineen tasaukseen, pienvesien kunnostukseen sekä rantavesiluonnon monimuotoisuuden parantamiseen Lielahden nollakuitualueella.
Vastaavasti saamme luontopääomasta tuottoja eli hyötyjä, joille osasta olemme arvioineet taloudellisen arvon. Virkistyksen, tulvasäätelyn ja hiilen sidonnan osalta Tampereella vuosittain saatava hyöty on varovaisesti arvioituna 218 miljoonaa euroa eli aikavälillä 2026–2030 yhteensä yli miljardi euroa. Tämä ylittää moninkertaisesti luonnon monimuotoisuuteen sijoitetun rahallisen satsauksen. Toki on huomattava, että iso osa hyödyistä toteutuisi tällä hetkellä myös ilman lisäpanostuksia luontoon, mutta toimenpiteillä on tärkeä luontopääoman arvoa ylläpitävä merkitys.
Tarkemmat LUMO-ohjelman toimenpidekohtaiset kustannusarviot löytyvät kunkin toimenpiteen yhteydessä ja luonnon tuottamat hyödyt ekosysteemitilinpidon kehikossa seuraavassa osiossa.
Luonnon tuottamista hyödyistä pidetään kirjaa ekosysteemitilinpidon avulla
Luontopääoman määrää tulee mitata, jotta sitä pystytään seuraamaan systemaattisesti ja hyödyntämään tietoa kaupungin siniviherpalveluverkkoa suunniteltaessa. Yksi mittaustapa on perinteistä kansantalouden tilinpitoa laajentava ekosysteemitilinpito, jota Tampere on kehittänyt edelläkävijänä yhdessä Suomen ympäristökeskuksen (Syke) kanssa vuodesta 2021 lähtien kansallisissa ja kansainvälisissä hankkeissa. Sen avulla luonnon ekosysteemit ja niiden tuottamat ekosysteemipalvelut tuodaan tiiviimmin osaksi taloutta ja mahdollistetaan taloudellisen toiminnan ja ekosysteemien välisen riippuvuussuhteen tarkastelu.
Ekosysteemitilinpito on tapa esittää ja seurata luonnon ekosysteemien määrää ja tilaa sekä niiden tuottamien hyötyjen määrää ja taloudellista arvoa.Näiden arvioiminen on yhä tärkeämpää etenkin kasvavissa kaupungeissa, joissa tulee harkita tarkkaan kaupunkien rakentamista kestävän ja resilienssin kasvun turvaamiseksi. Perinteisesti ongelmana on ollut, ettei luonnon tuottamien hyötyjen arvo ole suurelta osin tiedossa, eikä niitä siksi huomioida riittävästi päätöksenteossa. Ekosysteemitilinpito tekee luonnon ja sen tuottamat hyödyt näkyviksi ja esittää ne muiden rahamääräisten taloudellisten laskelmien rinnalla vertailukelpoisina.
Ekosysteemitilinpidon kehikon tilit ja niiden suhteet toisiinsa sekä ympäröivään yhteiskuntaan.
Ekosysteemitilinpidon tilit
Tampereella on pilotoitu 1) ekosysteemien laajuustiliä sekä ekosysteemipalveluiden tarjonnan ja käytön tilejä neljän eri ekosysteemipalvelun osalta: 2) hulevesien säätelypalvelu, 3) virkistyspalvelu sekä 4) hiilensidontapalvelu.
1) Ekosysteemien laajuustili kuvaa ekosysteemityyppien pinta-alaa kahtena eri vuonna. Tieto perustuu Corine-maanpeiteaineistoon. Tilinpidon mukaan vuosien 2012 ja 2018 välisenä aikana lehti-, havu- ja sekametsät ovat vähentyneet 124 hehtaaria (-0,7 %) ja maatalousalueet 16 hehtaaria (-0,1 %).Kaupungin kasvaessa niille on rakennettu: 59 hehtaaria (0,3 %) on muuttunut pientaloalueiksi, 21 hehtaaria (0,1 %) kerrostaloalueiksi ja 13 hehtaaria (0,1 %) palveluiden ja teollisuuden alueiksi. Eniten ovat vähentyneet havumetsät ja lisääntyneet pientaloalueet.
2) Viheralueiden tuottaman hulevesien säätelypalvelun rahallinen arvo on ollut vuonna 2012 noin 42 miljoonaa euroa ja vuonna 2018 noin 45 miljoonaa euroa, mikäli vuosittainen kerran tapahtuva sadantahuippu olisi 24 millimetriä. Arvo on noussut tarkastelujaksolla etenkin rakennetuilla alueilla, joille on todennäköisesti rakennettu lisää rakennuksia. Nämä voivat hyötyä sadevesien voimakkaammasta pidätyksestä. Taloudellisista sektoreista hulevesien säätelypalvelusta hyötyvät eniten kotitaloudet, mutta myös teollisuus ja kaupan ala hyötyvät palvelusta. Mikäli vuosittainen sadantahuippu olisi 50 millimetriä, olisi hulevesien säätelypalvelun kokonaisarvo ollut vuonna 2018 jopa 59 miljoonaa euroa.
Säätelypalvelun määrä perustuu siihen hulevesien määrään, joka alueilla pidätetään. Viheralueiden tarjoama hulevesien säätelypalvelu muutettiin rahamääräiseksi vältettyjen vahinkokustannusten menetelmällä, joka perustui eri rakennustyyppien ikään ja rakennusmateriaaliin. Tulviminen mallinnettiin kahdella eri vuosittaisen sadantahuipun määrällä: 24 millimetriä ja 50 millimetriä.
3) Tampereen viher- ja vesialueet tuottivat vuonna 2024 virkistyspalvelua kaupunkilaisille vuosittain 149 miljoonan euron arvoisesti. Virkistyspalvelun arvo on korkea etenkin vesistöissä ja vanhoissa metsissä, joissa on yli 20-metristä puustoa. Korkean arvon alueina korostuvat etenkin keskustan, Kauppi-Niihaman ja Hervannan alueet, mutta myös pohjoisemman Tampereen alueet, kuten Kintulammi.
Virkistyspalvelun taloudellinen arvo perustuu tamperelaisille vuonna 2024 tehtyyn edustavaan otantakyselyyn, jossa oli 18–80-vuotiaita vastaajia yhteensä 524 henkilöä. Vastaukset yleistettiin tuloksissa koko Tampereen aikuisväestöön. Vastaajia pyydettiin merkitsemään kartalle kohde, jota käyttää useimmin virkistykseen. Halutessaan vastaajat saivat merkitä myös muita paikkoja, joita käyttävät virkistykseen. Kohteita merkittiin kartalle yhteensä 966 kappaletta. Karttamerkinnät kohdennettiin ekosysteemityyppeihin maanpeiteaineiston perusteella. Virkistyspalvelun taloudellinen arvo arvioitiin vierailukertojen määrän sekä virkistyskäyntikohteeseen kuljetun matkan ja ajan perusteella eli niin sanotulla matkakustannusmenetelmällä.
4) Hiilensidontapalvelun taloudellista arvoa ei ole laskettu varsinaisessa ekosysteemitilinpidon kehikossa. Sille on kuitenkin arvioitu yksinkertaistetusti taloudellinen arvo perustuen Tampereen alueen kaikkien maankäytön kohteiden (metsät, maatalousmaa, muu kasvillisuus ja vesistöt) arvioituun hiilinieluun vuonna 2025. Nielun suuruudeksi on arvioitu noin 144 kt CO2e, ja jos sen taloudellisena arvona käytetään Euroopan investointipankin arvioimaa hiilidioksidin varjohintaa (165 €/t CO2e vuonna 2025), on hiilensidontapalvelun eli hiilinielun taloudellinen arvo vuonna 2025 noin 24 miljoonaa euroa.
Tampereelle laskettujen ekosysteemipalveluiden taloudellinen arvo.